Mittaaminen mahdollisuutena

Sosiaalityössä kuten muissakin palveluissa pitäisi työn vaikutuksia ja siten myös vaikuttavuutta pystyä osoittamaan jotenkin. Siksi mittarikokeilut ovat ISO SOS -hankkeen yksi tärkeä osa. Ensimmäiset kokeilut aloitettiin Kykyviisari-mittarilla, jota on käytetty hankkeessa kaikkiaan 71 asiakkaan kanssa. Kykyviisari on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä, joka perustuu vastaajan omaan arvioon tilanteestaan. Se on muodoltaan kyselylomake, jonka voi täyttää paperilla tai verkossa.

 

Karkeasti yleistäen Kykyviisaria kokeilivat noin 40-vuotiaat, naimattomat, lapsettomat, yksinasuvat miehet, jotka asioivat aikuissosiaalityössä työttömyydestä aiheutuneiden taloudellisten ongelmien vuoksi.  Tällä pienellä aineistolla näyttää siltä, että Kykyviisarin avulla tavoitetaan paremmin naisten tuen tarpeet ja että heidän kokemuksensa mittarityöskentelystä ovat myönteisempiä kuin miehillä. Havainto näyttäisi saavan vahvistusta, kun Kykyviisariaineistoa tarkastellaan vertailemalla mittarin osa-alueiden tuottamaa tietoa toisiinsa. Tämän vahvistaminen ja yleistäminen vaatisi kuitenkin isomman aineiston. Tavoitteena on seuraavaksi tehdä samoille asiakkaille toinen eli tarkistusmittaus, jolloin nähdään, oliko mittarityöskentelyllä jotain vaikutuksia asiakkaan tilanteeseen ja avun saamiseen.

 

Kykyviisari ei ollut ehkä paras mahdollinen mittari ensi vaiheen kokeiluun. Se osoittautui työlääksi käyttää, mutta toisaalta työläys pakotti työntekijät tarkastelemaan asiakastyöskentelyä kriittisesti; mitä korjattavaa siinä olisi. Mittarin käyttö myös paransi joiltain osin asiakkaan ja työntekijän välistä vuorovaikutusta, koska esille nousseet asiat vaativat syvempää yhteistä keskustelua. Tätä kautta asiakas pääsi myös vaikuttamaan paremmin omaan asiaansa.

 

Mittari kertoo jotain asiakkaan henkilökohtaisesta tilanteesta ja Kykyviisarin toisen vaiheen eli tarkistusmittauksen tieto tuleekin jo antamaan viitteitä mittarityöskentelyn vaikuttavuudesta asiakkaan elämäntilanteeseen. Tämä yksilötason tieto pitäisi saada näkyväksi myös rakenteiden tasolla. Rakenteellisen sosiaalityön tulisi käyttää tietoa joko korjaamaan palvelurakenteiden toimivuutta tai osoittamaan yhteiskunnan tason mekanismeja, jotka aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Yksilöiden avun tarpeen syy on useimmiten jokin yhteiskunnan tason epäkohta ja tätä korjaamalla myös yksilöä voidaan auttaa omassa elämässään. Osataanko tällä tiedolla toimia siten kuin rakenteelliselta sosiaalityöltä voidaan odottaa?

 

Asiakastason ja rakenteellisen tason tiedon yhteensovittaminen on johtamisen kysymys. Miten sosiaalityön organisaatioissa voidaan hyödyntää sosiaalityön tuottamaa tietoa ja missä luodaan rakenteet rakenteelliselle sosiaalityölle? Käytännön asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät ovat paljon vartijoina tehdessään toimintaympäristössään asiakkaiden arkielämästä havaintoja ja näistä havainnoista edelleen päätelmiä. Sosiaalityöllä on lupa kulkea silmät auki ja käyttää mittareita työnsä apuna. Tässä merkityksessä mittarit eivät ole sosiaalityön uhka vaan mahdollisuus tehdä työstä vaikuttavampaa.