22.09.2022 Byrokratiatyöstä kohti asiakaslähtöisyyttä Aloitin Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa kuluvan vuoden 2022 syyskuun alussa sosiaalityön erityisasiantuntijana. ISOssa on tapana, että uusi työntekijä kirjoittaa blogin ja tulee sen myötä vähän tutummaksi yhteistyökumppaneille. Tuumailin hetken mitä kirjoittaisin. Päätin kirjoittaa viime vuosien lastensuojelun työkokemuksestani ja pyrin tekemään myös käsitteellisiä jäsennyksiä. Kirjoitan siitä, miten sosiaalityön etiikasta lähtevä sosiaalityö ja kunnan työtä ohjaava laki- ja byrokratialähtöinen sosiaalityö luovat jännitteisen kentän sosiaalityöntekijän professionaaliseen ammatin harjoittamiseen. Kunnan lastensuojelutyötä ohjaavat vahvasti laki, talous ja byrokratia. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä asioita, eikä niitä voi sivuuttaa. Ne eivät kuitenkaan ole sosiaalityön lähtökohtia eivätkä päämääriä. Ne ovat välineitä, työkaluja ja raameja, joiden puitteissa työtä tehdään. Ja sellaisena ne tuleekin hahmottaa. Talous esimerkiksi asettaa puitteet muun muassa palvelujen hinnalle, ei määrää niiden sisältöä eikä muotoa. Lastensuojelulaki nimeää suoraan lastensuojelun minimivaatimuksen palvelut, muttei sekään määrää suoraan palvelujen sisältöä, vaikka muotoja, kuten tehostettua perhetyötä, se ohjaakin. Sosiaalityössä on silti aina lain ja profession suomia mahdollisuuksia ylittää valmiit palvelujärjestelmän palvelut, jos ne eivät palvele lapsen tai perheen etua. Olennaista on se, ettei raha tai valmis palveluvalikko ratkaise asiakkaiden palveluja, vaan lapsen ja perheen etu. Sitä tarkoittaa asiakaslähtöisyys. Sosiaalityön pitää lähteä aina asiakkaiden elämästä ja niissä esiintyvistä asioista, ei laista tai byrokratiasta käsin. Eikä kunnan lastensuojelu täysin byrokratiaan ole vaipunut: kolmen vuoden aikana sain tehdä yhteistyötä useiden eettisesti työhönsä sitoutuneiden sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien kanssa. Systeeminen lastensuojelu edustaa professionaalista eettisesti virittynyttä sosiaalityötä. Olennaista siinä on ensinnäkin työntekijöiden kyky luoda ja ylläpitää luottamuksellista yhteistyösuhdetta asiakkaisiin. Toiseksi on keskeistä hahmottaa asiakkaiden elämäntilanteita erilaisten suhteiden kautta, jotka muodostavat systeemejä. Lasten ja perheiden kodin systeemit kietoutuvat osaksi laajempia systeemejä kuten sukuja ja niiden historiaa, kouluja, kaveripiirejä, palvelujärjestelmiä ja lopulta osaksi koko ekosysteemiä. Olennaista on tuntea millaisista suhteista asiakkaana olevan lapsen ja perheen elämäntilanne rakentuu. Systeemiselle työotteelle esteenä on liiallinen byrokratia määräaikoineen, lukuisine päätöksineen, postituksineen jne. Näiden vähentämiseen täytyy panostaa, jotta pääsemme lähemmäs suhdeperustaista työtä. Vain asiakkaan elämäntilanteen ja hänen systeeminsä suhteiden hyvä tuntemus ja asiakassuhteen luottamuksellisuus antavat mahdollisuuden asiakkaiden auttamiseen tai asiakkaita hyödyttäviin muutoksiin. Uskon vahvasti, että byrokratiatyötä vähentämällä ja ihmissuhdetyötä lisäämällä sosiaalityön vaikuttavuus vahvistuu!