Terveisiä perheestä

Lastensuojelun perhehoito on ollut kymmenisen vuotta ensisijainen sijaishuollon järjestämisen muoto silloin, jos se on lapsen edun mukaista. Lastensuojelulain 50 §:n mukaan laitoshoitoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida toteuttaa riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa. Tämän lisäksi laki ohjaa kiinnittämään erityistä huomiota esimerkiksi lapsen hoidon jatkuvuuteen sijaishuoltopaikan valinnassa.

Perhehoidolla tarkoitetaan lapsen hoidon, kasvatuksen ja huolenpidon kokonaisuutta kyseiseen tehtävään hyväksytyssä perheessä. Hyväksytyt perheet ovat tavallisia perheitä ja heitä yhdistää halu auttaa lasta. Tavoitteena on antaa lapselle kodinomaista hoitoa, läheisiä ja pysyviä ihmissuhteita samalla edistäen hänen perusturvallisuuttaan ja osallisuuttaan. Lasta voi tukea myös yksin asuva henkilö.

Lastensuojelun perhehoito on parhaimmillaan lämpöä, inhimillisyyttä ja vakautta. Kevyempää tukea on myös perheissä annettava tukiperhetoiminta. Lapsi käy tuolloin tukiperheessä esimerkiksi viikonloppuisin tai koulujen lomien aikana. Laadukkaalla tukiperhetoiminnalla voidaan tukea perheitä monin tavoin. Myönteiset kokemukset tukiperheenä toimimisesta voivat kannustaa perhettä jatkamaan saman lapsen kanssa vuosia tai tarjoamaan lapselle pidempiaikaisen kodin.

Yksi perhehoidon haaste on perheiden rekrytointi. Monella perheellä voisi olla halua ja mahdollisuuksia tukea lasta joko pitkä- tai lyhytaikaisesti, mutta huoli yksin jäämisestä lapsen haasteiden edessä on aiheellinen. Eräs tukiperhetoiminnasta kiinnostunut henkilö on kertonut, että hän otti kuntaan kirjallisesti yhteyttä ja ilmaisi halunsa auttaa. Viranomaiselta meni puolitoista vuotta ensimmäiseen yhteydenottoon, jolloin kysyjän elämäntilanne oli jo muuttunut eikä tukiperheenä toimiminen ollut enää mahdollista. Yhteiskunnallamme ei ole varaa sulkea ulos yhtäkään perhettä, joka aukaisee kotinsa ovet vieraalle lapselle.

Lastensuojelulaissa puhutaan riittävistä tukitoimista. Myös perhehoitoa tarjoavat perheet tarvitsevat tukitoimia kasvatustehtävänsä tueksi, varsinkin kun sijoitettujen lasten tilanteiden tiedetään monimutkaistuvan yhä edelleen. Perheitä on syytä tukea tärkeässä kasvatustehtävässään, sillä näin voidaan estää lapsen sijaishuoltopaikan muutoksia. Ne ovat kovia paikkoja lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan hylkäämisiä aiemmin. Tarvittava tuki on muuta kuin kerran vuodessa päivitettävä asiakassuunnitelma.

Valtion koulukoteihin sijoitetusta lapsista suurin osa tulee muista laitoksista. Näille lapsille on kertynyt ikäviä kokemuksia erilaisista sijaishuollon järjestämisen tavoista ja siitä, että palvelujärjestelmän mukaan he ovat liian vaikeita auttaa. Lapselle toivoisi aivan muunlaisia kokemuksia elämän eväiksi. Poislähettämisen kulttuurista on aika päästä irti ja lapsen ja perhehoidon tukitoimien tulisi elää lapsen tilanteiden mukaisesti. Hyvä perhehoito ei synny tyhjästä. On tärkeää muistaa, että perhehoito on edullisempaa kuin laitoshoito.