Yhteiskunnallinen keskustelu kuuluu kaikille

Olen aloittanut ISOssa tutkimusavustajan tehtävässä nyt joulukuun alussa. Uuden edessä haluan ensimmäiseksi kirjoittaa tiedosta, epävarmuuden sietämisestä ja osallistumisesta. Näitä olen viime aikoina miettinyt, samalla kun olen perehtynyt ISOn toimintaan ja omaksunut muun muassa rakenteellisen sosiaalityön käsitettä.

Joskus tuntuu, että yhteiskunnallista keskustelua voidaan pitää ylevänä tai vain tietyn tyyppisten osallistujien aihealueena. Heidän, jotka osaavat oikeat termit ja teoriat, tuntevat yhteiskuntafilosofeja, seuraavat herkeämättä päivän politiikkaa ja ovat seuranneet mielellään viimeiset sata vuotta. Voi tuntua, että oikea keskustelu tapahtuu jossain jakamattomasti. Tärkeissä pöydissä, joissa kova tieto on. Monet voivat tuntea epävarmuutta tietämyksestään osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, varsinkin nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Kyseessä ei ole kuitenkaan yksityinen aihealue, vaan hyvinkin yleinen. Ketäpä meistä eivät yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostaisi. Havaitsemme ehkä, että arkipäivän asiat ympärillämme eivät olet niin toimivia, kuin niiden pitäisi meidän näkökulmastamme olla, jotta ne olisivat oikeudenmukaisempia ja voisimme hyvin. Silloin sanomme sen ääneen, vaadimme muutosta.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa usein toistuva sana, rakenne, voi olla myös liian epämääräinen ja abstrakti käsite. Yksinkertaisimmillaan kyseessä on kuitenkin sanattomat tai kirjoitetut sopimukset, säännöt ja normit, joiden perusteella yhteisistä asioista päätetään ja joita on mahdollista uudelleen tarkastella.

Pieni ääni sisälläni on vaatinut, että mene sitä kohti, joka kiinnostaa. Minulle se on tarkoittanut esimerkiksi rohkeutta puhua yhteiskunnallisista kysymyksistä, vaikka en ole aina ollut varma, tiedänkö tarpeeksi. Uteliaisuus on voittanut pelon, jännityksen ja epävarmuuden.

Yhteisistä asioista päätettäessä tutkittu tieto on tärkeää. On olennaista, että korkeakouluissamme mahdollistetaan laadukkaan tieteen tekeminen. Tietoon perustuva kehittäminen ja johtaminen ovat päivän käsitteitä. Tätä halutaan tukea myös sosiaalialan tietoon perustuvassa kehittämistyössä.

Yhteiskunnallinen keskustelu kuuluu kaikille. Kaikkien ääni merkitsee. Tieto ei synny tai vaikuta tyhjiössä, vaan me ihmiset vaikutamme siihen, mitä sillä tehdään ja kuka pääsee vaikuttamaan sen syntymiseen. Myös niiden on päästävä, jotka ovat ulkoreunoilla, kohtaavat monenlaisia haasteita ja joita yhteiskunnan verkko ei aina kannattele.

Ääni kuuluu myös epävarmoille. On tärkeää, että keskusteluun voi osallistua, vaikka ei tuntisi kaikkia yhteiskuntafilosofeja tai teorioita. Osallistumalla kaikki, opimme kaikki. Rakenteellinen sosiaalityö pyrkii tukemaan hiljaisia ääniä ja tuo esiin tärkeää, piiloon jäänyttä tietoa.

Olen valmiina sukeltamaan tutkimusavustajan tehtävään, aloittamaan oppimatkan. Nöyränä sen edessä, mitä en vielä tiedä, mutta pyrkien luottamaan siihen tietoon, jota olen yhteiskunnallisista asioista tähän mennessä oppinut. ISOlaiset ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan  ja uskon, että aikaisemmasta kokemuksestani asiakas- ja verkostotyöstä työllisyyden edistämisen parissa on uudessa työssäni paljon hyötyä.

Ennen kaikkea toivon, että kaikki uskaltavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.