Kun sydän särkyy

Ei ole sanoja sille, miltä tuntuu kuulla pienen ihmisen menehtymisestä väkivallan seurauksena. Ei ole sanoja sille, miltä tuntuu kuulla nuoren menehtyneen tai vakavasti loukkaantuneen ikätovereidensa käsittelyssä. Ei ole sanoja sille, miltä tuntuu kuulla lapsen tai nuoren itsemurhasta.

Kun sydän särkyy, meidän aikuisten on otettava järki käteen ja toimittava. Mitä me voimme tehdä toisin?

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja (HS 13.3.2024) pohtii lastensuojelun kokonaiskuvaa ja vaikuttavaa kehittämistä koko maassa. Hän peräänkuuluttaa alueille mahdollisimman korkeatasoista asiantuntemusta niin, että se on tosiasialliset olosuhteet tuntevaa ja lähellä käytännön työtä: Jo vuosikymmenet sitten on todettu yliopistosairaaloita vastaavan "yliopistollisen sosiaalikeskuksen" tarve.

Jatkuvaa osaamisen kehittämistä sosiaalityössä ja lastensuojelussakin varmasti tarvitaan, samoin tutkittua tietoa käytännön työhön mahdollisimman vaikuttavien menetelmien käyttöönottamiseksi. Sote-uudistuksessa järjestämislain mukainen viiden yhteistyöalueen laajuus riittäisi väestömäärässä jo tutkimusnäkökulmastakin. Miten siis voisimme toimia tässä?

Toivottavasti saamme esimerkiksi koko maassa jo toimiville lakisääteisille sosiaalialan osaamiskeskuksille jatkossa vahvaa YTA-toimintamandaattia ja asianmukaisia resursseja tukea sote-uudistusta konkreettisesti - lastensuojelussakin. Tälle vuodelle saimme yllättäen yli miljoonan euron valtionavustusvähennyksen, jo valmiiksi koko maassa alan kehittämistarpeisiin ja tavoitteisiin nähden kovin vaatimattomasta, keskimäärin kolmen miljoonan euron valtionavustuksesta. Ei hyvä säästökohde ja tuskin pelastaa hyvinvointialueiden alijäämiä.

Mutta ei se sydän "ehjäydy" eikä "yhteiskunta hyvin pyöri" vain sosiaalityöllä ja lastensuojelulla. Vastuu on kyllä meillä kaikilla: pitää silmämme ja korvamme auki ja puuttua ikäviin tilanteisiin. Puuttuminen voi pelastaa ihmishenkiä.