Siirry pääsisältöön (Paina Enter)
-

Eväitä jakamassa

Olemme lähdössä. Meillä on kiire. Kaukana metsäisessä erämaassa asuu kuulemamme mukaan mies, joka elää haastavissa olosuhteissa yksin. Kukaan ei ole ennättänyt pysähtyä pitemmäksi aikaa hänen luokseen, mutta hänen pärjäämisensä, ja keinot selvitä haastavissa olosuhteissa herättävät huolta ohikulkijoissa. Onko meillä repussamme mukana pitkä, mutta kapea leipä? Vai kantaako eväitämme Jokinen, jonka eväät ovat tietenkin repun pohjalla levällään? Olisiko varminta kutsua matkalle mukaan isompi joukko – ovatko uskovaisten eväät edelleen yhteiset? Mitä jos niitä on vain vähän, eivätkä ne riitä perille asti?

Olemme kehittäneet etsivän vanhustyön verkostomallia Pohjois-Savon hyvinvointialueelle vuoden ajan. Tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä ikääntyneiden sosiaalipalveluiden ja kolmannen sektorin välillä. Lähtökohtana on ollut havainto, ettei kukaan toimija yksin pysty täysin vastaamaan kohderyhmämme tarpeisiin. Joku kohtaa, muttei tiedä minne ohjata. Toisella on ryhmä, mikä odottaa osallistujia. Kolmannella on edessään toistuvia huoli-ilmoituksia, muttei keinoja tukea tarpeeksi tarvittavaan palveluun kiinnittymisessä. Meillä kaikilla on huoli resursseista. Meillä kaikilla on huoli ikääntyneestä.

Olemme kaikki tekemässä samaa matkaa, saman miehen luo, vaikka meillä on erilaiset kartat ja varusteet. Olisiko meidän mahdollista pysähtyä jakamaan eväitämme, viedä ne yhdessä perille? Ei kai ole väliä kenen repusta leipä on peräisin, kunhan se ravitsee saajansa.

Projektimme on mahdollistanut, että ensimmäinen retkikunta on nyt pysähtynyt asian äärelle. Ikääntyneiden asiakasohjaus, kolmannen sektorin järjestötoimijat ja diakoniatyöntekijät ovat jakaneet repuistaan eväitä yhteiseen pöytään. Olemme todenneet, ettemme vielä tunne toisiamme ja toistemme tarjontaa tarpeeksi. Meidän täytyy vielä opetella yhteistä kieltä. Olemme huomanneet, että jokaisella on annettavaa yhteiselle asiakkaallemme. Moni tekee jo nyt yhteistyötä. Olemme myös todenneet, että on asioita, mitä pitäisi parantaa – ja meidän on yhdessä mahdollisuus viestiä siitä. Yhteistyö verkostossa mahdollistaa sen, ettei kenenkään tarvitse edustaa retkikuntaa yksin, yksillä eväillä.

Verkostomallissa tavoite on, että jaetuista eväistä hyötyvät ammattilaiset, mutta ennen kaikkea ikääntyneet. Kohderyhmäämme ovat mielenterveys- ja päihdehaasteita omaavat tai yksinäisyyttä kokevat ikääntyvät, jotka eivät ole vielä löytäneet itselleen tarvittavaa tukea. Heidät pitää tunnistaa ja löytää ajoissa. Jokainen on yksilö, ei numero, ei kasvoton massa. Tarvitaan siis yksilöllistä tukea, kohtaamista ja aikaa, jotta ikääntyvä voi löytää omannäköisiä ratkaisuja mielekkään arjen rakentumiseksi. Verkostona meillä on tähän paremmat mahdollisuudet.

Retkikuntamme pääsee perille. Mies ottaa yhden meistä epäillen vastaan. Kohta mies haluaa kutsua meidät muutkin sisään. Istumme pöytään, mihin meillä on laittaa tarjolle laaja kattaus eväitä.

Kirjoittajat

Mari Väätäinen
projektisuunnittelija, Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savossa, Pohjois-Savon hyvinvointialue, Suomen kestävän kasvun ohjelma

Artikkelin asiasanat

etsivä vanhustyö
ikääntyneiden palvelut
kolmas sektori
pohjois-savon hyvinvointialue
verkostot