Ihan hilkulla

Monen suomalaisen Sote-veteraanin elämässä saatetaan elää jännittäviä aikoja. Ollessani Puumalan kunnan perusturvajohtajana tämän vuosituhannen alussa, paikalliset sote-palvelut muokattiin reippaasti uusiksi. Silloisen työkaverin sanat muistan vieläkin: Käsitetäänkö me, miten ison asian kanssa ollaan tekemisissä?

Tuon ajan vahvan ennusteen mukaan tarvittiin vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohja sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluiden järjestämiselle. Aikakaudelle radikaalin tarjouskilpailun tuloksena päätyivät terveyskeskus- ja sosiaalipalvelut Mikkelin kaupungin tuotantoon. Kunta luopui monen asian päätösvallasta, mutta sai vastineeksi isommat hartiat. Yksi kuntayhtymäkin purettiin samassa rytäkässä. Puumala ei hävinnyt maailman kartalta – se on edelleen yksi kenties maailman hienoimmista loma-asutuksen alueista, joka houkuttelee tänä päivänä paluumuuttajia ja monipaikka-asujia.

En jäänyt kovin pitkäksi aikaa tilannetta seuraamaan, vaan suuntasin seuraavaksi syntymäkaupunki Savonlinnaan. Siellä puolestaan tehtiin sote-palvelujen integraatiotyötä yhtenä valtakunnan ensimmäisistä alueista. ’Synnytyksen’ tuloksena muotoutui Sosteri, jonka toiminta laajentui erikoissairaanhoidosta peruspalveluihin. Sittemmin iso osa työajasta on kulunut - tällä ja viime vuosikymmenellä - sote- ja maakuntauudistukseen ja viimemmäksi hyvinvointialueuudistuksen jännittävien käänteiden parissa. Maali on siis ollut lähes koko alalla olon aikani jokseenkin sama, mutta se on hieman heilunut horisontissa ja suorastaan skaalautunut – nythän mikään väestömäärä ei tunnu riittävältä.

Nyt olemme lähempänä kuin ehkä koskaan. Kaikki kanavat vakuuttelevat maan hallituksen yksimielisyyttä soten läpimenon suhteen ja yleisö seuraa jännitysnäytelmää herkeämättä. Tekee mieli, tällä kokemuksella ja perspektiivillä, uskoa siihen, että valmista on. Että ehkä sittenkin ehtisin tämän ihmeen näkemään, minäkin.

Pitkän ajan tämän prosessin mukana on kulkenut ISO/ISO-yhdistys ry, joka on kantanut vastuutaan siitä, että uudistuksessakin huomioidaan sosiaalihuollon palvelut. Eikä se huoli ole vielä täysin väistynyt vaan työtä tarvitaan edelleenkin. Sosiaalialan osaamiskeskus on meillä ollut siitä mukava orgaani, että sen rajat ovat olleet laajat ja laveat, koko Itä-Suomen kattavat. Tulevat YTA-alueet ovat aika ison haasteen edessä, eikä ihan kaikilta osin valmista taida vielä olla, mitä tulee tuleviin yhteistoiminta-alueisiin. Siihen tarvitaan rohkeata yli rajojen vilkuilua, niin mekin aikanaan Puumalassa rohkeasti tehtiin. Hyvinvointialueet nimittäin tulevat tarvitsemaan toisiaan nopeammin kuin arvataankaan.