Mikä mättää Itä-Suomessa?

Kun lukee ISOn tuoretta raporttia (pdf, avautuu uuteen ikkunaan) kodin ulkopuolelle sijoittamisen riskitekijöistä ja niiden tilanteesta Itä-Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana, mieleen nousee paljon kysymyksiä. Mikä täällä mättää - miksi aikuisten ja myös lasten pahoinvointi on Itä-Suomessa yleisempää kuin muualla? Raportin tarkoitus on kuvata tilannetta, ja lukijana alkaa nopeasti kaivata selityksiä huolestuttaville havainnoille.

Raporttiin on koottu tietoa seuraavista ilmiöistä: lapsiperheiden köyhyys, aikuisten mielenterveysongelmat, aikuisten päihdeongelmat, lasten koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyvät vaikeudet, lasten mielenterveysongelmat sekä lasten päihdeongelmat. Nämä kaikki ovat tutkimusten perusteella merkittäviä taustatekijöitä tilanteissa, joissa lapsi on jouduttu sijoittamaan kodin ulkopuolelle. Itä-Suomi pitää useiden riskitekijöiden kärkisijaa niin aikuisten kuin lasten kohdalla. Jokaiseen riskitekijään mahtuu jo itsessään monenlaisia elämänkohtaloita. Jos tässä lotossa on osunut useampi rasti ruutuun, voidaan puhua jo suuremmista inhimillisistä tragedioista.

Itä-Suomessa asuu Suomen sairain väestö. Tämä on todettu erilaisten kansallisten indikaattoreiden ja tutkimusten kautta jo pitkään. Mielikuva on kuitenkin painottunut työikäiseen väestöön, ja tilannetta on voitu selittää myös alueen ikääntyvällä väestörakenteella. Tiedämme, että aikuisten mielenterveyden ongelmat ja haitallinen päihteidenkäyttö ovat alueellamme valitettavan yleisiä. Raportin esiin nostama karu huomio on, että myös lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat täällä yleisempiä, kuin muualla Suomessa. Koko maan keskiarvoa suurempi psyykkinen sairastavuus näkyy siis jo itäsuomalaisten lasten ja nuorten kohdalla.

Yllättävä on kouluterveyskyselystä nouseva tieto, että yli kolmannes 8. ja 9. luokan oppilaista kokee vaikeuksia omissa oppimistaidoissaan, kuten opetuksen seuraamisessa, läksyjen ja erilaisten tehtävien tekemisessä tai suullisessa esiintymisessä. Myös kokemus siitä, ettei kuulu omaan koulu- tai luokkayhteisöön, on lisääntynyt huomattavasti. Todennäköisesti tällaisilla kokemuksilla on kielteinen vaikutus lasten ja nuorten omaan hyvinvointiin.

Silloin, kun lasten, nuorten tai perheiden elämää ja arkea värittävät raportissa kuvatut haasteet, oikeanlaista apua ja tukea on ehdottoman tärkeää saada oikeaan aikaan. Sosiaalialan arkipäivän työssä sosiaaliset ongelmat nähdään ja tunnetaan. Kuitenkin sosiaalihuollon “virallinen” tietopohja asiakkaista, heidän tarpeistaan ja tarpeisiin vaikuttavasti vastaavista sosiaalipalveluista on valitettavan ohut. Tarvitaan lisää tietoa ja tutkimusta, jotta päästään pureutumaan tilastojen takana oleviin ilmiöihin, syihin ja seurauksiin. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme riittävän paljon osaavia ja hyvinvoivia työntekijöitä kulkemaan asiakkaiden rinnalla ja käyttämään tietoa työnsä perustana.

Jotta pystymme vastaamaan asiakkaiden haastaviin ja monimutkaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, on sosiaalihuollolle mahdollistettava järkevät toimintaedellytykset. Hyvinvointialueilla on suuri vastuu siinä, että sosiaalihuollon kokonaisuus ja sen merkitys yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen tukijana tunnistetaan ja tunnustetaan.