Sana kerrallaan maailmaa muuttamassa?

ISOssa minua on kutsuttu viestinnän osaajaksi ja olen saanut suunnittelijalle poikkeuksellisesti viestinnän roolia ja vastuuta. Tämä on tullut itselleni yllätyksenä – olenhan aiemmassa työssäni todennut viestinnän olevan kehittämiskohteeni. Miten näin on päässyt käymään?

Järjestösektorilta osaamiskeskustyöhön tullessani on kentän haltuun ottamisessa ollut olennaista tiedon jäsentäminen. Järjestön kehittämistyössä yhteiskehittäminen ja tuotosten laaja hyödynnettävyys ovat keskeisiä periaatteita, ja nämä eivät onnistu ilman viestintää. Itse en ole kokenut ISOssa tehneeni juurikaan nimenomaisesti viestintää. Olen vain vastaanottanut, jakanut ja työstänyt tietoa, jota verkostoissa tarvitaan, jotta voimme yhdessä edistää tekeillä olevia kehittämistoimia parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä tästä pohdinnastani löytyy kolme yleisemminkin esiintyvää uskomusta.

Viestintä on tietty tarkkaan valittu toimi tarkkaan valitussa kohdassa. Viestintää ja sen roolia strategian toteuttajana on hyvä miettiä, ydinviestien on oltava selkeitä ja viestintäkanavien harkittuja. Mutta viestintä on kaikkialla ja kaikki on viestintää. Jokainen meistä viestii koko ajan, tiedostaen tai tiedostamatta.

Viestitään kerralla kooten. Ihminen jaksaa lukea tai kuunnella, ja etenkin omaksuu vain tietyn verran kerralla. Tulisiko asia paremmin ymmärretyksi ja sisäistetyksi pienissä paloissa, selkeästi jäsennettynä?

Viestitään vasta valmiista. Valmiista tuotoksista ja onnistuneista prosesseista on toki ilo kertoa kuuluvasti, mutta usein kannattaa viestiä myös itse prosessista ja tekeillä olevasta työstä. Asiat voivat kehittyä parempaan suuntaan ja selkiytyä, kun niistä kommunikoidaan jo toteutusvaiheessa. Ideat ja ajatukset kirkastuvat itsellekin, kun niistä yrittää toiselle kertoa.

Kehittämistyö on melko turhaa, jollemme siitä viesti. Viestintä on avainasemassa siinä, että kehitetyt asiat leviävät käyttöön ja hyödynnettäviksi. Viestintä tekee näkyväksi onnistumisia. Onhan mukavaa saada arvostusta työlleen. Toisaalta, jos emme viesti epäonnistumisista ja mutkista matkassa, ei kukaan saa tietää kehittämisprosessista ja siitä, kuinka paljon työtä lopputuloksen takana on. Eikä muilla ole mahdollisuutta ottaa kokemuksestamme oppia.

Jokunen vuosi sitten kollegani toisti kiinalaisen arvoituksen: ”Jos metsässä kaatuu puu, mutta kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko ääni?” Tämä on mielenkiintoinen kysymys, jonka jatkoksi voisi kysyä: mitä tapahtuu, jos emme viesti?

Sosiaalialalla tehdään olennaisen tärkeää työtä, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään ja koko yhteiskuntaamme. Tämä ei kuitenkaan juuri kuulu eikä näy. Sosiaalialalla ja etenkin kunnallisessa sosiaalityössä olisi varaa nostaa tekemistä enemmän esille. Tämä vahvistaisi omanarvontuntoa ja sosiaalihuollon roolia sekä toisi sosiaalipalvelut tutummaksi ja lähemmäksi kansalaisia. Tässä onkin hyvä kehityssuunta havaittavissa! Kliseitä käyttäen: vaikeinta on aloittaminen – maailmaa muutetaan sana ja teko kerrallaan.

Tämän kirjoituksen myötä ISO-työni on nyt tehty. Kiitän lämpimästi kaikista kohtaamisista, opeista ja oivalluksista!