Sosiaalityön uudistamisesta on huolehdittava!

Sosiaalityöntekijöistä on pula koko valtakunnassa. Pulmana on myös työntekijöiden vilkas vaihtuvuus. He, jotka koettavat pysyä työssään, ja uusia työntekijöitäkin sinne rekrytoida ja perehdyttää, ovat todella tiukoilla. Sosiaalialalla tarvitaan enemmän paitsi vetovoimaa, myös pito- ja uudistusvoimaa: selvien epäkohtien korjaamista, työn kehittämistä ja rakenteellista sosiaalityötä. Kuormittava työtilanne vaikuttaa kuitenkin siihen, ettei kehittämiselle jää perustyössä aikaa.

Sosiaalipalvelujen perustyö ei tarjoa korkeasti koulutetuille sosiaalityöntekijöille juurikaan mahdollisuutta tehdä kehittämis- ja tutkimustyötä. Tämän vuoksi siitä kiinnostuneet työntekijät siirtyvät perustyöstä muihin tehtäviin ja organisaatioihin. Mikään ala ei kuitenkaan selviydy ilman kehittämistä ja muuttuvaan yhteiskuntaan reagoimista. Uudistusvoimaton työ menettää vähitellen niin pito- kuin vetovoimansa.

Asiakkaatkin turhautuvat, kun he kerta toisensa jälkeen toistavat elämänsä vaiheita uusille työntekijöille. Suppea palveluvalikko ei riitä vastaukseksi sosiaalityön monien asiakkaiden kerrostuneisiin ongelmiin. Asiakkaiden ongelmien kohtaaminen – ilman riittäviä keinoja auttaa – aiheuttaa työntekijälle runsaasti eettistä kuormitusta, eikä asiakas pääse elämässään eteenpäin.

Sosiaalityön vetovoimaa heikentävät suuri asiakastyön määrä, vaativien asiakastilanteiden kuormittavuus, alan heikko yhteiskunnallinen arvostus, työnohjaus- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksien puutteet, riittämätön esimiestyön tuki sekä koulutustasoon nähden liian alhainen palkkataso.

Työntekijäpula ei johdu koulutuspaikkojen vähyydestä: Suomessa on 2 500 laillistettua sosiaalityöntekijää enemmän kuin nykyisin kunnissa on sosiaalityöntekijöiden virkoja¹. Pula kunnissa on kuitenkin merkittävä, kun se suhteutetaan alan työvoiman määrään. Suomessa on hieman yli 6 000 Kevan eläkevakuuttamaa sosiaalityöntekijää, mutta samalla 2 700 työntekijän vaje. Sen lisäksi, että uusia työntekijöitä saadaan rekrytoitua perustehtäviin, on pidettävä tarkoin huolta jo työssä olevien työntekijöiden osaamisen kehittämisestä ja työssä jaksamisesta².

Palkkauksen kohottaminen työn vaativuutta vastaavalle tasolle kannattaa tehdä: varaa kyllä on, kyse ei ole suuresta asiantuntijajoukosta eikä siten suurista summista. On täsmennettävä sosiaalityön tehtäväkuvia ja työnjakoa; parannettava työolosuhteita, välineitä, prosesseja ja työhyvinvointia; vahvistettava esimiestyötä ja panostettava asiantuntijatyön johtamisosaamiseen. Johto on osaltaan aina vastuussa siitä, miten työt priorisoidaan ja miten alan arvostus organisaatioissa osoitetaan. Sote-uudistuksen edetessä on tärkeä varmistaa, että organisaatiossa kohdellaan eri alojen osaajia yhdenvertaisesti ja nostetaan asioita julkiseen keskusteluun tasapuolisesti.

Huolehditaan siitä, että meitä sosiaalityön ammattilaisia on myös jatkossa. Tehtävää sotessa riittää, mutta yhdessä näemme ja osaamme enemmän, jaksamme kaikki paremmin ja mikä tärkeintä, onnistumme työssämme useammin! 

Lähteet:

1 Yle 19.5.2020, Sosiaalityöntekijäpulan taustalla on paljon pielessä.

2 Kuntalehti 18.2.2021, Kuntien työvoimaennuste 2030: Suurin osaajapula sosiaalityöntekijöissä, hoitajissa ja lastentarhanopettajissa.